Pakkahuone, Tampere 2013

Neljän vuoden tauon jälkeen palaa Manowar uuden levyn tiimoilta Suomeen. Ensimmäisenä tuhottavana oli Oulun Teatria jota allekirjoittanut ei ollut todistamassa. Seuraavana listalla olikin Tampereen Pakkahuone jonne lippu olikin hankittuna. 2011 kävin Göteborgissa todistamassa Manowarin voimaa ”klubi-olosuhteissa” joten keikkapaikan suhteen ei ainakaan negatiivisia ennakko-odotuksia täten ollut. Göteborgissa tuli myös todistettua että Manowar on kovemmassa vedossa kuin 2009 Provinssirockissa mikä on kyllä jo saavutus. Uteliaana ihmisenä luonnollisesti settilistoja oli tutkittu internetistä jo etukäteen. No, eihän se ainakaan helpottanut odottamista. 

Perussetti; Intro-nauha jonka jälkeen nimikkobiisi ”Manowar” lähtee pauhaa kyllä tekee selväksi edelleen, ettei lämppäribändiä tarvita. Jos siinä jää joku vielä kylmäksi niin voi poistua hallista. Kun ”Manowar, born to live forever more” ja muut lentävät lausahdukset on vedetty on ”Call to Arms”:n aika ja viimeisetkin Matti Myöhäset vastaavat metallin kutsuun. Soitto on täynnä voimaa ja energiaa, eritoten Donnie Hamzikin voimakas rumpalointi nostattaa mieltä. Edesmenneen kollegan saappaat on kyllä tosiaan täytetty; kolmas kerta toden sanoo vai miten se oli? 

Ilta piti sisällään hikeä, terästä ja ilmeisesti hieman vertakin. Ainakin vertauskuvallisesti. Manowarriors-kappale jouduttiin keskeyttämään kun Joey itse huomasi eturivissa jonkin sortin väkivaltaa jonka kohteena oli nainen ja tekijänä mies. Jonkinlainen ”heatwave” lähti lavalta salamana kun Joey alkoi huutamaan järjestyksenvalvojille että mitähän vittua täällä oikein tapahtuu. Raivo oli käsinkosketeltavaa ja syystäkin. Kyllähän siinä jokin on mennyt vikaan jos artisti itse huomaa lavalta jotain jonka pitäisi olla järjestyksenvalvojien homma. Haukkuipa Joey sitten Pakkahuoneen järjestyksenvalvojat Suomen paskimmiksi. Ei välttämättä kannata laittaa mainintaa asiasta CV:hen. 

Kun tilanne saatiin rauhoittumaan aloitettiin kappale alusta ja keikka sujui lähes ongelmitta loppuun asti. Muutama urpo päätti kännissä alkaa heittää mospittiä anniskelupuolella jossa itse olin todistamassa keikkaa. Jos näette tämän niin sikäli ei eilen tullu selväksi niin: Haistakaa vittu. Muuten keikka jätti sanattomaksi. Yleensähän se tarkoittaa huonoa, mutta ei vaan saa sanoja suusta jotka kuvaisi keikkaa sen enempää. Se ei ole asia joka kerrotaan ”Joo hei, höhö, olipa hyvä keikka” vaan ainut mitä saa sanotuksi on ”uskovitunmatonta”. Huutaen.

Warriors of the Worldin aikana piti kuitenki alkaa valumaan narikalle päin koska junathan ei odota elleivät tapansa mukaan ole myöhässä. Black Wind, Fire & Steel kuului näppärästi narikkaanki ja tulpat uskalsi ottaa vasta ulkona pois. Lauantaina uudestaan ja silloin narikalle mennään vasta, kun The Crown and the Ring on viimeistä sointuaan myöten soinut. 

-Niko Nyman